Timo Pasanen sai itselleen uuden ammatin ja löysi ammattiylpeyden hieronnasta.
Lapsesta asti Timo Pasanen on ollut kiinnostanut ihmisen kehosta ja sen hoitamisesta. Avioliitto teki Timosta maanviljelijän, mutta silloinkin hän raahasi kirjastosta isoja kirjapinoja kotiinsa ja opiskeli iltaisin itsekseen jäsenkorjausta ja hierontaa.
”Oli hienoa oivaltaa, mistä omat pienet krempat johtuivat ja miten niitä pysty ennaltaehkäisemään tai hoitamaan.”
Kun avioeron myötä työt maanviljelijänä loppuivat, hän halusi edelleen tehdä käytännönläheistä työtä käsillään. Metalliala ja työt varastolla ehtivät tulla jo tutuiksi, ennen kuin Timo kuuli Suomen Hierojakoulusta.
Timo oli 46-vuotias aloittaessaan Kuopiossa koulun.
”Tykkäsin koulussa siitä, että sai tehdä paljon asiakastöitä. Kyllä käytäntö opettaa tällä alalla kaikista eniten”, Timo kertoo nyt.
Koulussa keskityttiin käytännön tekemiseen ja opiskelijat pääsivät nopeasti hieromaan – ensiksi opiskelukavereita, myöhemmin oikeita asiakkaita. Opiskelukaverin paljaan ihon koskeminen oli Timon mielestä alusta asti hyvin luontevaa.
Työssä onnistuminen on Timon mukaan ihana tunne, oli jo opiskeluaikoina.
”Opiskelijana tuntui mahtavalta, kun asiakas sanoi, että on käynyt kymmeniä vuosia hierojalla ja vasta nyt helpotti minun hoidossani”, Timo iloitsee.
Kun Timo lähti opiskelemaan, tarkoituksena oli alusta asti saada uusi ammatti hierojana. Opinnot oli järjestetty niin, että samalla pystyi tekemään töitä varastolla.
Kymmenen kuukauden opiskelu palkittiin laillistetun hierojan papereilla.
”Valmistuminen tuntui hienolta, vaikka ikää olikin jo kertynyt.”
Timo jäi koulun jälkeen Kuopion hierojakouluun harjoittelijaksi muutamaksi kuukaudeksi. Välillä taitava hieroja pyydettiin valvomaan oppilaiden hierontaa. Lopulta Timo päätyi opettamaan itsekin.
Uuden uran myötä Timo on oppinut huolehtimaan paremmin myös omasta terveydestään. Hieroja tietää, että omaa kehoa täytyy huoltaa, liikuttaa ja venyttää, että se toimisi.
”Venyttelyt meinaavat kyllä unohtua itseltäni, vaikka asiakkaita muistuttelenkin venyttelemään”, Timo nauraa.
Ylpeys omien käsien taidosta kannustaa oppimaan koko ajan lisää. Työssä onnistuminen palkitsee edelleen.
”Uskon, että motivaatio ja kiinnostus hommaan paistaa myös tekemisestäni.”
Vaikka ammatti on vaihtunut maanviljelijästä hierojaksi ja hieronnan opettajaksi, yksi asia ei muutu: Timo kantaa edelleen hieronnasta kertovia kirjoja kirjastosta kotiinsa. Ihmiskehosta ei voi koskaan tietää kaikkea.
”Haluan oppia koko ajan uutta ja luen jatkuvasti lisää alasta. Suola on se, että pystyy auttamaan asiakasta”, hän summaa.